Näyttelijä, laulaja ja teatteri-ilmaisun opettaja Sami Kojonen on nykyään yhteydessä entisiin koulukavereihinsa lähinnä satunnaisesti ja spontaanisti. Hän on pyrkinyt osallistumaan luokkakokouksiin, mutta on harvoin onnistunut pääsemään tapaamisiin.

– Aluksi luokkakokouksia oli harvoin, mutta nyttemmin ahkera joukko on kokoontunut vuoden parin välein vaihtelevalla kokoonpanolla. Myös omille 40-vuotisjuhlilleni kutsuin vanhoja koulukavereita. Heitä oli silloin ilo tavata, Sami myhäilee.

 

Kaikkea muuta paitsi tylsää

 

– Koulukaverien parhaat puolet liittyivät hurmaaviin persooniin ja verbaliikkaan. Kaveruus, huumori ja yhteisten kokemusten jakaminen oli tietysti parasta. Esimerkiksi yläasteen aikana televisiosta tuli Velipuolikuu -sketsiohjelma joka toisen viikon lauantaina. Ohjelman jälkeen seuraava viikko muisteltiin ja apinoitiin ohjelman sketsejä, Sami kertoo.

 

Parhaiten Samin mieleen kouluvuosilta ovat jääneet silloiset kaverit, joiden kanssa tuli vietettyä tiiviisti aikaa yhdessä. Lisäksi Sami muistaa joitakin persoonallisimpia tyyppejä heidän poikkeavien juttujensa sekä siihen aikaan sidonnaisen erikoisen pukeutumisen vuoksi.

 

– Ulkoilu, pyöräily ja pelit liittyivät ala-asteikään voimakkaasti. Jossakin välissä lautapelit, autoradat ja vastaavat saattoivat viedä puolet syksyn vapaa-ajasta ja koulumenestys heikkeni. Myös erityiset harrasteet, kuten valokuvaus, kaitafilmien teko ja erilaiset projektit innostivat. Tylsää ei ollut juuri koskaan - varsinkaan vapaa-ajalla, Sami kuvailee.