Taiteellinen johtaja Sami Kojonen mainitsee kouluaikojen kohokohdiksi jokaisen kevät- ja joulujuhlan tunnelmineen, jolloin mielialaa kohotti myös alkava loma. Lisäksi ala-asteella saadut perinteiset kevät- ja joulupussit olivat hellyttäviä.

– Yhdeksännellä luokalla sain rehdin oppilaan stipendin, joka oli itselleni yllätys. Elämyksellisimpiä tilaisuuksia olivat yläasteen päättymisen lisäksi ylioppilasjuhlat. Elämä oli auvoisena edessä ja onnittelijoiden määrä oli suuri. Kaikkien näiden tilanteiden elämyksellisyyttä lisäsi vielä se, että olen sisarusparven nuorin. Olin nähnyt aiemmin monet tapahtumat niitä ihaillen ja nyt ne osuivat omalle kohdalle, Sami hehkuttaa.

 

Sami muistelee lämmöllä pienen kyläkoulun tunnelmaa hiihtokilpailuineen ja pienen keittolan tuoksuineen.
Myös luokan tunnelma erityisesti lukion kolmannella oli mahtavan rauhallinen.

 

– Murrosikävuosina luokan meteli oli melkoinen ja ilmatilan täyttivät lentävät kumit ja muu materiaali, mikä ei ollut ollenkaan kivaa, koska tarkoituksena oli kuitenkin opiskella. Yläasteella ja lukiossa parasta oli kenties jonkinlainen suuruuden tuntu ja se, että tunsi olevansa jo "iso", Sami vertailee.

 

Räjähtävää kemiaa

 

Hauskin muisto kouluajoilta sijoittuu kemian tunnille, jolla oli tarkoitus näyttää kuinka vety voi palaa kauniilla sinisellä liekillä räjähtämisen sijaan. Opettajalla oli letkullinen pullo, jossa kemikaalit poreilivat vetyä muodostaen. Letkun päässä oli lasiputkesta tehty suulake, josta tuli kaasua - ensin hapen ja vedyn sekoitusta. Myöhemmin suulakkeesta oli tarkoitus tulla puhdasta vetyä, mikä palaisi kauniilla liekillä.

 

Jostakin syystä opettaja ei omasta ohjeestaan huolimatta ensin odottanut, että pullosta poistuu happi ennen liekin sytyttämistä suulakkeen päähän, vaan tuikkasi tulta suulakkeeseen.

 

Seurasi valtava räjähdys, jossa lasimalja pirstoutui pieniksi palasiksi ja pelkkä letku jäi opettajan käteen. Sirpaleet levisivät koko luokkaan ja hetken ajan seurasi täysi hiljaisuus räjähdysäänen laannuttua. Opettaja oli yllättyneen näköinen, ja totesi vakavana: "Tästä ei sitten puhuta kenellekään".