05.09.2005

700.000 rekisteröityneen käyttäjän raja on kovaa vauhtia lähestymässä, sitä juhlistaaksemme olemme järjestämässä huikeaa (ja muikeaa) syysarvontaa kaikkien www.koulukaverit.com -palveluun rekisteröityneiden kesken. Arvonta tapahtuu 27.9.2005, vielä ehdit siis vihjaista kaverillesikin Koulukaverit-palvelusta.

Pääpalkintona on nostalgia-henkinen muistoesine, joka on tuttu kaikille koulussa käyneille, eli pulpetti! Pulpetin toimitus tapahtuu samalla kun vietät Helsingissä ylellistä hotelliviikonloppua meidän piikkiin.

Lisäksi arvomme kymmeniä muita nostalgia-henkisiä palkintoja.

Arvonnat säännöt löydät alta.

Syysterveisin

Koulukaverit-tiimi

PS. Kunhan arvonta on suoritettu, otamme yhteyttä voittajiin sähköpostin välityksellä. Nyt onkin hyvä tilaisuus tarkistaa, että sinulla on palvelussa ajan tasalla olevat yhteystiedot, etenkin sähköpostiosoite.

---------
Arvonnan säännöt:

Koulukaverit.com syysarvonnan 2005 järjestää Elisa Oyj. Kaikki palkinnot arvotaan kaikkien koulukaverit.com -palveluun 25.9.2005 kl. 24.00 mennessä rekisteröityneiden kesken. Elisa Oyj:n työntekijät eivät voi osallistua arvontaan. Elisa Oyj maksaa arpajaisveron. Arvonta suoritetaan 27.9.2005, jonka jälkeen voittajille ilmoitetaan sähköpostitse. Lisäksi voittajaluettelo julkaistaan koulukaverit.com -sivustolla.
Arvonnan voitot:
Pääpalkinto: Viikonloppumajoitus (pe-su) neljän tähden Crowne Plaza -hotellissa Helsingissä (42 m2 Executive-tason huone) ja aito 1950-luvun pulpetti koulu-teemaan liittyvällä esineistöllä.
Muut palkinnot: 36 kpl CD-levyjä, katso lisätietoja alla.
Palkintoja ei voi vaihtaa rahaksi.
---------

Pohtiessamme Koulukavereiden syysarvonnan palkintoja päätimme alunperin valita teemaksi kouluaikoihin liittyvän nostalgian. Se osoittautui sen verran laajaksi aihepiiriksi, joten siirsimme ajatukset siihen musiikkiin, jota useimmat meistä koulukavereista on joskus menneisyydessä kuunnellut.

Nick Hornbyn kirjan Uskollinen äänentoisto ja siitä tehdyn elokuvan inspiroimina päädyimme miettimään levylistoja ja etenkin niitä levyjä, jotka jollakin tavalla kuvaavat yleisemmin ilmestymisvuottaan. Pitkän pohdinnan jälkeen koulukavereiden musatiimi päätyi rajaamaan vuodet välille 1970-2005. Sen jälkeen alkoi monta iltaa kestänyt tutkimustyö omiin levyhyllyihin ja netin musiikki-tietokantoihin, jotta saimme valittua meidän mielestämme osuvat levyt kullekin vuodelle. Pohdinta on hauskaa, mutta samalla kovin vaikeaa, jouduimme tekemään vääryyttä monelle artistille ja levyllä, jotka kuuluisivat listalle. Lopputulos onkin auttamatta kompromissi, joka tuskin yksinään kuvaa kenenkään mielipidettä.

Levyjen valinnassa oli useita kriteereitä, joista monet jopa ristiriitaisia keskenään, tärkeimpänä oli se perinteinen "oma fiilis". Ainoa tiukka linjaus oli, että samaa artistia emme valitse kahta kertaa. Lisäksi lopulliseksi kriteeriksi nousi vieläpä se, että kyseinen levy piti saada ostettua jostain, koska olimme jakamassa sitä arvontapalkintona. Tässä yhteydessä huomasimmekin että levykauppojen määrä ja varsinkin valikoima on viime vuosina tuntunut pienentyvän. Toivomme, että suosit lähiseutusi hyvin varusteltua ja palvelevaa levykauppaa jos vain sellaisen löydät. Me löysimme kaikki palkintolevyt helsinkiläisen Keltainen Jäänsärkijä-liikkeen uurastuksen ansiosta.

Kokoamamme lista sekä hyötyy että kärsii ajan tuomasta jälkiviisaudesta. Jos olisimme kokoamassa vastaavaa listaa vuonna 1980, niin on erittäin todennäköistä, että monikaan 70-luvun listalle nyt sijoittamamme albumi ei olisi päässyt mukaan.

Tässä listamme, toivottavasti valintamme tuovat muistoja mieleen!

1970 Black Sabbath: Paranoid

Soittakaa Paranoid! -huuto on varmaankin kuulunut useimpien bändien keikalla Suomessa. Kukaan ei varmuudella tiedä, mistä perinne on lähtöisin, mutta tamperelaisia vahvasti epäillään. Black Sabbathin kakkosalbumi ei ehkä ole yhtyeen paras, mutta nimibiisinsä ansiosta varmastikin tunnetuin. Kukapa ei tunnistaisi bändin suurinta hittiä; soundi on kuin Valmet routaisella pellolla.


1971 Led Zeppelin: IV

Suuri joukko farkkuihin ja nahkatakkiin pukeutuvia miehiä on viimeiset 25 vuotta sanonut, että maailmassa ei ole tehty 70-luvun jälkeen hyviä levyjä. Albumi joka nostetaan useimmiten todistusaineistoksi on Led Zeppelinin neljäs levy.
Albumi on kieltämättä klassikkojen klassikko, eikä vähiten rock-musiikin historian ehkä vahvimman biisin eli Stairway to Heavenin takia. Levyn päättävä When the Levee breaks -biisi sisältää puolestaan viime vuosikymmenten yhden sämplätyimmistä rumpusoundeista.


1972 Rolling Stones: Exile on Main Street

Mitä tapahtuu kun jet-set elämään tottunut rock-bändi alkaa veropakolaisiksi ja siirtyy etelä-Ranskaan keskiaikaiseen linnaan äänittämään levyään? Siitä seuraa tietysti kuukausien bakkanaalit, joista toipumiseen nykyaikana käytettäisiin todennäköisesti Betty Ford -klinikkaa. Samalla valmistuu kuitenkin yksi rockin kulminaatiopisteistä ja Rolling Stonesien arvostetuin levy. Monet yhtyeet ovat myöhemmin koittaneet jäljitellä samaa työskentelymetodia, mutta heidän yrityksensä on tainnut keskittyä sex and drugs -osioon, koska vastaavanlaista rock and roll -menoa ei ole yleensä onnistuttu luomaan.


1973 Pink Floyd: The Dark Side of the Moon

Viime kesänä Live8-konsertissa hienon keikan heittänyt Pink Floyd on urallaan tehnyt monia populaari-musiikin helmiä. The Dark Side of the Moon jää historian kirjoihin sillä, että se USA:n albumilistalla pisimpään ollut levy on (ja koska listojen laskentasäännöt ovat muuttuneet, myös jää olemaan). Yhteensä viikkoja Billboardin TOP 200-listalla kertyi hämmentävät 741. Ainoa pieni miinus tälle levylle verrattuna muihin Pink Floyd -albumeihin on kansitaide, joka ei kuulu hyvästä ideasta huolimatta kuulu bändin parhaimmistoon.


1974 Hurriganes: Roadrunner

Ensimmäinen listalle päätynyt kotimainen levy on 70-luvun suosituimman kotimaisen bändin uran todellinen super-läpimurtolevy. Reilu puoli tuntia materiaalia, joka on kestänyt aikaa todella hyvin. Aikansa kriteereillä erinomaisesti tuotettu levy piti sisällään paitsi yhden kaikkien aikojen klassikko-biiseistä Get On, myös erinomaisen tyylikkään levynkansikuvan. Risto Vuorimiehen kuva kolmesta soittajasta Cadillacin takapenkillä kelpasi 2000-luvulla Sampo Pankin kuvallisiin pankkikortteihinkin.


1975 Bruce Springsteen: Born To Run

Last Thursday, at the Harvard Square theatre, I saw my rock'n'roll past flash before my eyes.
And I saw something else: I saw rock and roll future and its name is Bruce Springsteen.

Näillä sanoilla rock-kriitikko Jon Landau kommentoi Springsteenin erästä keikkaa vuonna 1974. Vuotta myöhemmin Landau oli lopettanut kirjoittajan hommat ja oli mukana tuottamassa
Springsteenin uran läpimurtolevyä. Syksyllä 75 Springsteen konsertoi ensimmäisen kerran Tukholmassa, Suomeen tuloa saatiinkin sitten odottaa 28 vuotta...
Levyn kansi-toteutus etenkin LP-versiossa on upea.


1976 Eagles: Hotel California

Rockia ja kantria yhdistelevä Eagles julkaisi Greatest Hits -kokoelman vuonna 1975 vain kolmen studiolevyn jälkeen. Kyseinen kokoelmalevy on tänäkin päivänä USA:n kaikkien aikojen myydyin levy. Tuollaisen menestyksen jälkeen normaalisti käy niin, että yhtye hylkää linjansa ja suuri yleisö hylkää yhtyeen. Eaglesin kohdalla ei käynyt ihan näin,
vuonna 1976 julkaistu Hotel California -albumi on kyllä hieman erilainen kuin aiemmat levyt, mutta sekä ajan kuvana että itsenäisenä levynä se on loistava.

Lisäksi Hotel California kuuluu siihen joukkoon, jotka voisivat olla tällä listalla pelkästään useita urbaaneja legendoja synnyttäneen kansikuvan takia.


1977 Soundtrack: Saturday Night Fever

Disco - a four letter word with five letters.

Disco-musiikin kaupallinen ylivoima 70-luvun puolen välin jälkeen oli hämmentävän kova. Vuoden 1977 yksi suosituimmista elokuvista Saturday Night Fever julkaistiin kyseisen vuoden alussa, maailman tunnetuin disco - myöhemmin menestyselokuvan kohteena ollut - Studio 54 avataan saman vuoden huhtikuussa. Suomeenkin disco rantautui noihin aikoihin.
John Travoltan läpimurtoelokuva Saturday Night Fever poiki myös kaikkien aikojen toiseksi suosituimman elokuva-soundtrackin, jonka biiseistä on kuultu useita versiota aivan viime vuosiin saakka.


1978 Van Halen: Van Halen

Elokuvassa Paluu tulevaisuuteen Michael J. Foxin esittämä Marty McFly laittaa c-kasetin Walkmaniin, kuulokkeet nukkuvan isänsä korville, äänen täysille ja käynnistää nauhan herättäen täten isänsä. Kyseisessä kasetissa lukee nimi "Edward van Halen".

Vuonna 1985, jolloin kyseinen elokuva julkaistiin, van Halen onkin tuttu nimi. Seitsemän vuotta, kuusi studio-albumia ja lukuisat kiertueet ovat ehtineet tehdä selväksi, että Van Halen on ryhmä jonka puoleen käännytään, kun halutaan kokea virtuoosimaista kitaran soittoa, tarttuvia rock-melodioita ja ennen kaikkea hyvä show.

Bändin ensimmäisen levyn kuolemattomaksi biisiksi on noussut hieman alle kaksi minuuttinen kitarasoolo Eruption, kappale jonka Eddie soitti harjoitusmielessä ja joka päätyi tuottajan ehdotuksesta levylle ja myöhemmin monille "Kaikkien aikojen kitarasoolo-listoille".


1979 The Clash: London Calling

Aloitetaan sanomalla jälleen muutama sana levyn kannesta. London Calling -levyn kansitaide on kunnianosoitus Elviksen ensimmäisen levyn kannelle. Kumpikin kansi on visuaalisesti todella vaikuttava. The Clashin tapa käsitellä kitaraa on vaan hieman aggressiivisempi.

Kun rocklevyjä laitetaan aika ajoin paremmuusjärjestykseen, niin The Clashin täysosuma
löytyy useimmiten lähempää listan kärki- kuin loppupäätä. London Calling on brittiläisen uuden aallon hienoin hetki ja joutsenlaulu - samassa paketissa.


1980 Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma

Olipa kerran aika, jolloin Suomessa oli kaksi radiokanavaa, ja pop-musiikkia soitettiin säännöllisesti radiossa yhteensä noin kuusi tuntia viikossa. Rockradio soi kaksi tuntia maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja noin puoli miljoonaa kuulijaa pääsi kokoontumaan tuolloin nuorisomusiikin pariin. Kun tuollaisena aikana varttunut nuori kuuli mono-radiosta tämän albumin biisejä, niin olihan se pakosti aika hämmentävä kokemus. Aika monelle nämä biisit, etenkin nimikappale, ovatkin muodostaneet sillan lapsuudesta nuoruuteen.


1981 Human League: Dare

Kundi meikkaa.

Human Leaguen kaltainen bändi voi syntyä ainoastaan Englannissa. Pari heppua palkkaa bändin laulajiksi ja keulakuviksi kaksi koulutyttöä ja alkaa tekemään hittejä. 1980-luvun alun elektronisen musiikin merkkipaalu synnytti myös aikansa isoimpiin kuuluvan pop-hitin Don't you want me, jonka unohtumaton melodia on kestänyt hyvin ajan hammasta.


1982 Michael Jackson: Thriller

Tähän oikeastaan kaikki päättyi.

Loistavan uran 60- ja 70 luvulla tehnyt Jackson 5 -yhtyeen nuorin jäsen, Michael, aloitteli soolouran jo 70-luvun, mutta vauhtiin se pääsi vasta Michaelin tultua täysi-ikäiseksi. Yhdessä tuottaja Quincy Jonesin kanssa Michael rakensi hitti-levyään pitkään studiossa. Työ palkittiinkin, Thriller-levy hallitsi listoja ympäri maailmaa, rikkoi useita ennätyksiä ja toi esille maailman yhden tanssituimmista kappaleista eli Billie Jeanin. Levyn menestyksen myötä nousi Jacksonia vastaan rankka "backlash", jonka myllytyksessä on ollut vaikea erottaa totta tarusta.


1983 Yö:Varietee

1980-luvun alussa TV-mainontaa tuntui olevan lähinnä pesuaineiden ja Wiltshire Staysharp-veitsisarjan tiimoilta. Musiikkia koskeva mainonta liittyi satunnaisiin "tv-kokoelmiin" jotka esittelivät panhuilulla soitettuja klassikoita tai muuta vastaavaa. Kotimaiset rock-bändin näkeminen tv-mainoksessa tuntuikin vieraalta idealta, kunnes se oli ensimmäistä kertaa tehty. Yön esikoislevy aloitti uuden nousun suomi-rockissa ja piti sisällään mm. hitin Likaiset Legendat.


1984 Madonna: Like a Virgin

Madonnan toinen levy teki hänestä kerralla maailman suosituimman naisartistin. Hän oli myös tuolloin uuden median eli musiikkivideoiden yksi parhaista hyödyntäjistä. Madonnan suurin vahvuus on ollut hänen jatkuva uudistuminen ja Like a Virgin -levy on siitä esimerkki monessa suhteessa. Levyn tuottajaksi vaihtui tuon ajankohdan kovin nimi Nile Rodgers, levyn biisin tekijöinä oli useampi eri taho, ja lisäksi levyn videoissa oli kaikissa oma tyyli ja Madonnalla aina uusi look.


1985 Eppu Normaali: Kahdeksas ihme

Eppujen kahdeksas studiolevy piti sisällään vaatimattomat yhdeksän biisiä. Hitiksi katsottavia biisejä oli ehkä pari enemmän kuin aiemmilla levyillä, mutta se tuntui suurelle yleisölle riittävän. Bändi nousi tuolloin suomalaiseen supertähti-sarjaan, ja jollain hämmentävällä tavalla on sen jälkeen säilyttänyt ikonin aseman. Pitkä tauot levyn ja keikkojen välillä ovat oikeastaan vaan vahvistaneet bändin asemaa.


1986 Bon Jovi: Slippery when wet

Bon Jovin jättimenestynyt kolmosalbumi ei totisesti ansaitse kansitaiteestaan mitään palkintoja. Kannen kuvassa on musta muovinen jätesäkki, johon on suihkupullolla suihkutettu vesipisaroita ja tämän jälkeen kirjoitettu levyn nimi. Levy nousi kuitenkin kyseisenä vuonna yhdeksi myydyimmäksi levyksi, joten musiikissa täytyi olla jotain ihmisiä koskettavaa.

Levyn kaksi suurinta hittisinkkua olivat ammattilais-biisintekijä Desmond Childin kanssa tehdyt You Give Love a Bad Name ja Living on a prayer. Nämä aikanaan lähes puhkisoitetut biisit ovat edelleen monien radioaseman vakiosoitossa.


1987 Guns n' Roses: Appetite for Destruction

Guns n' Rosesin esikoisalbumi löysi yleisönsä melko hitaasti. Kesti lähes vuoden ennen kuin myynti lähti kunnolla käyntiin eri puolilla maailmaa, ja esim. Suomesta tuli kultalevy vasta v. 1990 Jälkikäteen on vaikea sanoa, että oliko tämä tarkoituksellista, mutta ainakin faneja miellytti se, että he saivat itse "löytää" tällaisen legendaarisen levyn, eikä sitä tyrkytetty heille vahvalla markkinoinnilla. Appetite for destruction onkin siitä hieno levy, että sen hyvyyttä ei tarvinnut kypsytellen pohtia, vaan se todellakin kuulosti ensimmäisestä kerrasta alkaen todella loistavalta.


1988 Metallica: ...and justice for all

80-luvun uuden metallin kärkinimi onnistui jo vuoden 1986 Master of Puppetsilla laajentamaan yleisöään metalllipuritaanien ulkopuolelle, mutta ...and justice for all:n myötä Metallica nousi aivan uudelle tunnettuuden tasolle. Tämän jälkeen kaikki oli valmista kolmen vuoden päässä odottavaa jättipottia varten.


1989 Neil Young: Freedom

Don't call it a comeback.

Myönnetään tosiasiat, Neil Young ehti julkaista paljon outoa musiikkia 80-luvulla, ennen kuin Freedom -albumi ilmestyi. Jokin onneksi loksahti paikoilleen Freedom-levyn myötä. Levy esittelee Youngin monta eri puolta, mutta onnistuu silti olemaan ehjä kokonaisuus, aivan kuten Youngin keikat parhaimmillaan. Myöhemmin Neil Youngia alettiin kutsumaan nimellä Grungen kummisetä ja tämä levy on osana todistamassa nimityksen oikeutusta


1990 Vanilla ICE: To the extreme

Tämäkin lista tarvitsee oman one-hit wonder'in. Vanilla Ice:n suurimmaksi menestykseksi on (toistaiseksi) jäänyt hänen esikoisalbumi To the Extreme, joka myi jättihitin Ice Ice Baby avulla miljoonia kappaleita. Rock-puristit pitivät aikoinaan pyhäinhäväistyksenä sitä miten ko. biisi "varastaa" Queenin/David Bowien piisiä Under Pressure, mutta kuten Iceman itse huomautti ''See, their song goes 'Dun dun dun da da da DUNT, dun dun dun da da da DUNT'.
But MY song goes, 'Dun dun dun da da da DUNT, DUN dun dun dun da da da DUNT.'
It's that extra DUN, see? I put in that extra DUN.''

Lisäksi on muistettava, että usean suomalaismiehen salattuun nuoruuteen kuuluu poikkileikatut kulmakarvat.


1991 Nirvana: Nevermind

Missä olit kun kuulit Kurt Cobainin kuolemasta?

Tunnettuihin rock-kuolemiin liittyy lähes poikkeuksetta oma erityinen tragedia, olkoon sitten kyseessä Buddy Holly, Elvis, John Lennon tai Freddie Mercury. Kurt Cobainin poismeno tuntui aikanaan erityisen pysäyttävältä hänen nuoren ikänsä johdosta, mutta myös siksi, että se oli jotenkin odotettavissa. Pysäyttävä levynkansi toimii hyvin jopa CD-formaatin koossa.


1992 R.E.M.: Automatic for the People

Amerikkalaisen vaihtoehtorockin jättiläinen saavutti kansainvälisen supertähden aseman vuonna 1991 ilmestyneellä Out of Time- levyllään. Sen seuraajaan kohdistui valtavat odotukset, eikä Automatic for the People niitä pettänyt. Monien mielestä yhtyeen paras levy.


1993 Ace of Base: Happy Nation

Ruotsalaisille olisi helppo olla pop-musiikin suhteen kateellinen. Kautta aikojen neljä ruotsalaisartistia on ollut USA:n single-listan ykkössijalla, viimeisenä heistä göteborgilais-bändi Ace of Base. Reggae-sävyjä tavoittelevilla hiteillä riitti kysyntää muutaman vuoden verran.


1994 Offspring: Smash

Nirvanan vanavedestä nousi pinnalle liuta amerikkalaisia uusiopunkbändejä, kärjessä The Offspring ja Green Day. Molemmat vaikuttavat edelleenkin hyvällä menestyksellä, mutta vuoden 1994 julkaisuistaan ne tullaan aina muistamaan.

Väitöskirjaa mikrobiologiasta valmistelleen Dexter Hollandin johtaman bändin ansioksi voi laskea loistavan kokoelma popahtavia hoilotuksia ja kantaaottavia rock-biisejä.


1995 Oasis: What's the Story Morning Glory

Kun on kerran nähnyt etelä-Euroopan lomakohteen illanvietossa brittituristien laulavan yhteislaulussa Oasis-klassikoita yhtäältä tuskaisen tosissaan ja toisaalta maailman levein hymy huulillaan, ymmärtää kyllä bändin merkityksen faneilleen. Toisaalta bändi, jonka ansiosta joku nimeää koiransa Noeliksi ja jonka ansiosta Wonderwall-biisiä on käytetty häämarssina (johon se sopiikin loistavasti) ei ole suomalaisillekaan mikään tusina-poppoo.


1996 The Fugees: The Score

Mikä tahansa bändi joka pystyy onnistuneesti versioimaan Roberta Flackin tunnetuksi tekemän "Killing Me Softly With His Song" -klassikon ei voi olla huono. Fugeesin (toistaiseksi) viimeiseksi levyksi jäänyt The Score toi hip hopin uskottavasti valtavirtaan, samalla he loivat ikään kuin turvallisen tavan lähestyä hip hop-genreä.


1997 Robbie Williams: Life Thru a Lens

The drugs don't work.

Kesällä 1995 brittinuorison valtasi lähes maansuru ja eri järjestöt avasivat palvelunumeroita, joihin teinit saivat purettua tuskaansa, kun Beatlesin jälkeen maan suosituin bändi Take That oli menettänyt yhden suosituimman jäsenensä Robbie Williamsin. Kuin hänen muistoksi bändi julkaisi sinkun Never Forget, joka tietysti meni heti listaykköseksi.

Robbie Williams keskittyi lähiajat hulttiopojan roolin hiomiseen ja pikkuhiljaa myös ensimmäisen levynsä tekemiseen. Levyn kohokohdaksi nousi balladi Angels ja v. 2003 radiokanava YleX:kin ensimmäisenä biisinä soinut Let me entertain you.


1998 Apulanta - Aivan kuin kaikki muutkin

001, 003 vai sittenkin 006? Apulannan neljännen albumin parhaan biisin nimeäminen ei ole helppoa eikä niiden nimettömyys auta asiaa. Edellisellä levyllään pankin räjäyttänyt heinolalaistrio oli nyt huomattavasti aiempaa vakavampi, jopa synkkä. Suosioon se ei vaikuttanut.


1999 Britney Spears: ...baby one more time

Britney Spears on eittämättä loistavin esimerkki lähivuosien pop-ilmiöistä, neljä menestyslevyä viidessä vuodessa julkaissut Spears aloitti uransa ruotsalaisen tuottajaneron Max Martin ohjauksessa. Biiseissä onkin samanhenkisyyttä kuin hänen muiden suojattien Backstreet Boysin ja N'Syncin suurimmissa hiteissä. Viimeisimmällä studiolevyllään Spears ei ole käyttänyt Max Martinia biisintekijänä. Sattumaa tai ei, niin kyseisen levyn myynti on jäänyt jälkeen uran alkupään tuotannosta.


2000 Eminem: The Marshall Mathers LP

Kymmenen vuotta Vanilla Icen jälkeen Eminem julkaisee toisen levynsä, ja osoittaa samalla, että valkoinen rap-artisti voi olla muutakin kuin kuriositeetti. Eminemistä tulee globaali tähti, joka lahjakkaalla flow'llaan vetoaa maailman nuoriin vihaisiin miehiin.


2001 Anssi Kela: Nummela

Life in the fast lane

Singer-songwriter -traditiota taitavasti ylläpitävä Kela iski maagisella tavalla kansan hermoon Nummela-levyllään. Osittain iskelmällinen ja pienin osin myös hiphop-henkinen levy vakuuttaa sanojen ja sävellysten lisäksi myös tuotannollisella otteellaan. Lisäksi Anssi Kelan meriitteihin kuuluu voittamattomuus Soundi-lehden pitkään jatkuneessa popvisassa.


2002 Avril Lavigne: Let Go

Vastaus on Kanada.

17-vuotiaana ensimmäisen levynsä julkaissut Avril Lavigne onnistui siinä missä moni ei. Hän pystyi pitämäänsä oman tuotantonsa esillä levyn biisi-valikoimassa, johon levymogulit ovat epäilemättä pyrkineet rankasti vaikuttamaan. Jopa levyn suurin hitti Complicated on hänen omaa tuotantoaan.


2003 Maija Vilkkumaa: Ei

Maija Vilkkumaa on totisesti pitänyt oman linjansa kaikilla neljällä levyllään. Suurimmaksi jäänyt menestys on osunut kolmoslevyyn Ei, jonka biisilista onnistui puhuttelemaan sekä nuorta että vanhempaa naisyleisöä.


2004 Antti Tuisku: Ensimmäinen

Jostain kumman syystä yksi merkittävä kohderyhmä Antti Tuiskun musiikille on ollut lapset. Eikä siis mitkään teinit, vaan jopa alle kouluikäiset lapset. Tätä voi pitää loistavana markkinointitekona, koska näin saadaan uusia pop-musiikin kuluttajia.


2005 HIM: Dark Light

Tämän vuoden valinnaksi päätyi toistaiseksi julkaisematon levy.


Kommentit syysarvonnasta: arvonta@koulukaverit.com